Jatkokäyttöä turvetuotantoalueille Keski-Pohjanmaalla

Turvetuotantoalueet kestävään käyttöön -hankkeessa (TURKE) selvitetään tuotannon loppuvaiheessa olevien Keski-Pohjanmaan turvesoiden soveltuvuutta erilaisiin jatkokäyttömuotoihin. Luonnonvarakeskuksen koordinoima hanke on osarahoitettu Keski-Pohjanmaan liiton oikeudenmukaisen siirtymän JTF-ohjelmasta.

Keski-Pohjanmaalla oli vuonna 2019 turvetuotannossa noin 1100 suohehtaaria¹. Alueita, joilla on turpeenoton ympäristölupa voimassa, on yli 4000 hehtaaria². TURKE-hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa ominaisuuksiltaan vaihtelevien turvetuotantoalueiden jatkokäyttövaihtoehdoista. Samalla selvitetään muutamien jatkokäyttömuotojen kannattavuutta maanomistajan näkökulmasta sekä arvioidaan turvetuotantoalueelta lähtevien arvoketjujen aluetalous- ja ympäristövaikutuksia. Lisäksi tunnistetaan muutostekijöitä, jotka voivat vaikuttaa alueiden hyödyntämismahdollisuuksiin tulevaisuudessa.

Maakunnan maanomistajia eniten kiinnostavia turvesoiden jatkokäyttövaihtoehtoja ovat metsätalous, maatalous, vettäminen sekä tuuli- ja aurinkovoima³. Käytännössä vaihtoehdot voivat tarkoittaa esimerkiksi suonpohjan metsitystä, ruokohelven viljelyä, kosteikon perustamista tai energiantuotantoa. Maanomistajien mieltymykset voivat kuitenkin vaihdella. Samoin maanomistusolot ja toimintaympäristö, kuten etäisyys sähkölinjoihin, voivat rajoittaa jatkokäyttövaihtoehdon valintaa. TURKE-hankkeessa tuotetun tiedon avulla maanomistaja voi valita tavoitteitaan vastaavan ja alueelle sopivan käyttömuodon maalleen. Lisäksi turvetuotantoalueiden hyödyntämiseen perustuvaa liiketoimintaa suunnittelevat yritykset saavat tietoa liiketoimintamahdollisuuksista. 

Käytännössä erilaisten käyttömuotojen soveltuvuus maakunnan turvetuotantoalueille selvitetään paikkatietoanalyysiä ja maatutkausta hyödyntämällä. Muun muassa turvekerroksen paksuus, pohjamaan laatu, turpeen ominaisuudet, maan pinnanmuodot sekä infrastruktuuri vaikuttavat alueen soveltuvuuteen erilaisiin käyttömuotoihin.  Keski-Pohjanmaan turvetuotantoalueista lähes 2400 hehtaaria sopisi maatalouskäyttöön ja noin 1200 hehtaaria metsitettäväksi. Turvetuotanto kuitenkin jatkuu vielä, ja alueita vapautuu vähitellen muuhun käyttöön. Sopivia viljelyskasveja voisivat olla esimerkiksi ruokohelpi ja parhaimmilla alueilla jopa kuituhamppu. Pajun kasvatus entisillä turvetuotantoalueilla on herättänyt paljon kiinnostusta ja sitä kaavaillaan esimerkiksi biohiilen raaka-aineeksi. Nykyinen maatalous- ja ilmastopolitiikka eivät kuitenkaan suosi uusien turvepeltojen käyttöönottoa, joten tuotantoa on vaikea saada kannattavaksi ilman tukea. Ruokohelven kasvatus kuivikkeeksi turvetta korvaamaan voisi kuitenkin olla hankkeessa tehdyn laskelman perusteella kannattavaa jopa ilman tukea. Myös metsittäminen voi olla kannattava vaihtoehto ilman tukeakin. Suon vuokraaminen aurinkoenergian tuotantoon on houkutteleva vaihtoehto, sillä maanomistaja saa tuoton ilman investointeja. Alueelta löytyy myös sähkölinjojen lähellä sijaitsevia turvesoita, jotka voisivat sopia aurinkoenergian tuotantoon.   

Tulevaisuuden muutostekijöiden ennakoimiseksi TURKE-hankkeessa kerätään kansallista ja kansainvälistä tietoa turvemaihin ja niihin perustuviin elinkeinoihin vaikuttavasta  sääntelystä. Esimerkiksi uusiutuvan energian direktiivin (RED) tulkinta vaikeuttaa turvetuotantoalueiden hyödyntämistä energiabiomassojen tuotantoon, ja hankkeessa on tarkoitus pureutua tähän asiaan tarkemmin. Lisäksi hankitaan tietoa entisten turvetuotantoalueiden hyötykäyttöön liittyvistä tutkimuksista ja kokeiluista. Perinteisemmän maa- ja metsätalouden lisäksi vaihtoehtona voisivat olla vaikkapa luonto- ja metsästysmatkailu, virkistyskäyttö tai päästökompensaatio.

Vaihtoehtojen ja tulevien muutostekijöiden kartoituksen lisäksi keskeistä on arvioida vaihtoehtojen vaikutuksia: millainen on esimerkiksi pajun tuotantoketju ja mitä ympäristövaikutuksia sillä on. TURKE-hankkeessa tunnistetaan ja analysoidaan erilaisia biomassojen prosessointiin ja teolliseen käyttöön liittyviä arvoketjuja, kuten biokaasun tuotanto (nurmi, ruokohelpi) ja komposiitit (kuituhamppu). Myös ennallistamista eli suon palauttamista kohti luonnontilaa tarkastellaan. Muutamalle tunnistetulle arvoketjulle tehdään aluetaloudellinen arviointi, jossa analysoidaan ketjun välittömät talousvaikutukset sekä tavaroiden ja palvelujen käytön kerrannaisvaikutukset.  Samoille arvoketjuille tehdään ympäristövaikutusten arviointi elinkaarimallilla (LCA), jolloin tuotteen ympäristövaikutukset arvioidaan aina raaka-aineen hankinnasta lopputuotteeseen asti. Hankkeen tulosten perusteella voidaan arvioida vaihtoehtojen ympäristövaikutuksia ja suunnata julkisia resursseja lupaavimpien arvoketjujen kehittämiseen.

¹Vähäkuopus, T. 2021. Kuvaus Keski-Pohjanmaan turvetuotantoalueista sekä niiden suorista ja välillisistä työvoimavaikutuksista ja työvoiman koulutustaustasta. Geologian tutkimuskeskus.
²ELY-keskus. 2023. Paikkatietoaineisto.
³ Laasasenaho, K. ym. 2023. After-use of cutover peatland from the perspective of landowners: Future effects on the national greenhouse gas budget in Finland. LandUsePolicy134(2).

Kuvat: Heikki Sutinen, GTK

Muut lähteet: Luonnonvarakeskus; Yliopistokeskus Chydenius, Centria-ammattikorkeakoulu