Horisontaaliset periaatteet
Kaikkien EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmasta tukea saavien hankkeiden toteutuksessa on noudatettava ja kunnioitettava ohjelman niin sanottuja horisontaalisia periaatteita. Horisontaalisia periaatteita ovat EU:n perusoikeuskirjan ja YK:n vammaisyleissopimuksen mukaiset perusoikeudet ja periaatteet, sukupuolten tasa-arvo, syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus sekä kestävä kehitys ottaen huomioon myös Pariisin ilmastosopimuksen ja ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen.
Horisontaalisilla periaatteilla on hankkeissa kaksi merkitystä:
- Horisontaalisten periaatteiden noudattamisvelvollisuus tarkoittaa muun muassa sitä, että hankkeen tavoitteet, tulokset, tuotokset, toimenpiteet ja kohderyhmien määrittely eivät saa sisältää EU:n perusoikeuskirjan tai YK:n vammaisyleissopimuksen vastaisia toimenpiteitä tai menettelyjä. Tuen saajien on myös noudatettava hankkeiden toteutuksessa EU:n ja kansallista ympäristösäännöstöä kaikilta osin.
- Sen lisäksi, että kaikissa hankkeissa on noudatettava ja kunnioitettava horisontaalisia periaatteita, hankkeen keskeisenä kehittämissisältönä voi erityisesti olla yhden tai useamman horisontaalisen periaatteen tai sen jonkin ulottuvuuden edistäminen. Horisontaaliset periaatteet sisältyvät EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelman kaikkien erityistavoitteiden erityisiin valintaperusteisiin, joiden perusteella hankehakemukset pisteytetään ja asetetaan etusijajärjestykseen hankevalintavaiheessa.
Horisontaaliset valintaperusteet ovat seuraavat:
- Hanke tukee sukupuolten tasa-arvoa.
- Hanke tukee EU:n perusoikeuskirjan periaatteita mukaan lukien yhdenvertaisuutta, syrjimättömyyttä ja esteettömyyttä.
- Hanke tukee kestävän kehityksen periaatteita ja unionin ympäristöpolitiikkaa. Hanke tukee EU:n Itämeren alueen strategiaa.
Rahoittava viranomainen pisteyttää horisontaaliset valintaperusteet asteikolla 0-3.
Periaatteiden toteutumista seurataan hankkeen toteutuksen aikana. Tuen saajan on raportoitava hankkeen loppuraportissa horisontaalisten periaatteiden toteutumisesta.
Kaikkia edellä mainittuja horisontaalisia periaatteita on kuvattu tarkemmin omissa alakohdissaan.
EU:n perusoikeuskirja on mukana uutena arvioitavana horisontaalisena periaatteena EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahastojen hankehakemuksissa. EU:n perusoikeuskirjaan on koottu tietyt EU:n kansalaisille ja asukkaille kuuluvat yksilön oikeudet, kansalaisoikeudet sekä poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet, jotka perustuvat EU:n lainsäädäntöön. Perusoikeuskirja sisältää sekä oikeuksia että periaatteita. Oikeudet ovat subjektiivisia oikeuksia, joihin voidaan vedota suoraan esimerkiksi tuomioistuimissa.
Perusoikeuskirja sisältää johdannon ja 54 artiklaa, jotka on jaoteltu seuraaviksi seitsemäksi luvuksi. Tutustu perusoikeuskirjaan: Euroopan unionin perusoikeuskirja (2000/C 364/01)
Perusoikeuskirjasta on otettu seuraavat EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelman näkökulmasta olennaisimmat oikeudet vakuutettavaksi hankehakemuksessa. Ohjelman toteutuksen kannalta erityistä huomioitavaa on ainakin seuraavien otsikoiden mukaisissa perusoikeuskirjan artikloissa 8 ja 20–37.
- Turvalliset työolot
- Syrjintäkielto kaikelle syrjinnälle
- Vammaisten sopeutuminen yhteiskuntaan
- Henkilötietojen suoja
- Ympäristönsuojelu
- Sukupuolten tasa-arvo
Tietoa EU:n perusoikeuskirjasta Ihmisoikeuskeskuksen verkkosivustolla
Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehty YK:n yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja tulivat Suomessa voimaan 10.6.2016.
Yleissopimuksen tarkoituksena on
- taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet,
- edistää ja suojella näitä oikeuksia ja vapauksia, sekä
- edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista.
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen kansallinen toimintaohjelma 2020–2023
Tietoa YK:n vammaisyleissopimuksesta Ihmisoikeuskeskuksen verkkosivustolla
Sukupuolten tasa-arvolla tarkoitetaan eri sukupuolten tasapuolisia oikeuksia ja mahdollisuuksia. Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella. Tasa-arvolaki eli laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) kieltää syrjinnän sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella lähes kaikilla elämänaloilla.
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisella tarkoitetaan sitä, että hankkeen toimintamallien vaikutusta arvioidaan sukupuolten tasa-arvon kannalta. Tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa ja poistaa sukupuolesta johtuvaa syrjintää.
Sukupuolinäkökulma tulee integroida kaikkien EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahastoista rahoitettavien hankkeiden toimintaan. Hakemuksessa tulee kuvata, miten eroavaisuudet miesten, naisten, tyttöjen, poikien ja/tai muiden sukupuoli-identiteettien edustajien asemassa, mahdollisuuksissa, tarpeissa ja haavoittuvuuksissa on huomioitu hankkeen suunnitteluvaiheessa.
Tuen saajan tulee raportoida siitä, miten sukupuolinäkökulma on huomioitu hankkeen toteutuksessa. Tuen saajan tulee varmistaa, että hankkeen toimenpiteillä ei ole eriarvoisuutta lisääviä vaikutuksia.
Yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä säädetään Suomen perustuslaissa, yhdenvertaisuuslaissa ja rikoslaissa sekä eri elämänalueita koskevassa lainsäädännössä. Sukupuolten tasa-arvosta sekä sukupuolen moninaisuudesta säädetään tasa-arvolaissa.
Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Kaikessa EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelman toimeenpanossa noudatetaan yhdenvertaisuuden periaatteita. Se tarkoittaa, että muun muassa hankkeiden valinnassa, toteutuksessa, seurannassa, raportoinnissa ja arvioinnissa toimitaan syrjimättä mitään ihmisryhmiä.
Syrjinnän tunnistaminen on perusedellytys yhdenvertaisuuden toteutumiselle. Lähtökohtana on, että toiminnan laatu paranee, kun ihmisten erilaisuus otetaan huomioon.
Hakemuksessa tulee kuvata, miten hankkeessa huomioidaan sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän estäminen, etenkin esteettömyyden ja saavutettavuuden huomioiminen.
Millään hankkeen toimenpiteillä ja niiden toteuttamistavoilla ei saa ole eriarvoisuutta lisääviä vaikutuksia.
Kestävän kehityksen edistämisen tavoitteena on varmistaa, että toiminta tukee yhteisön kestävän kehityksen sosiaalisten, ekologisten, kulttuuristen ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamista ja että kokonaisvaikutukset ympäristöön, ilmastoon ja ihmisten hyvinvointiin ovat myönteisiä.
Kestävä kehitys jakautuu kolmeen eri teemaan:
- Ekologinen kestävyys pitää sisällään luonnonvarojen käytön kestävyyden, ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien vähentämisen, kasvihuonekaasujen vähentämisen sekä luonnon monimuotoisuuden ja vesistöjen tilan.
- Taloudellinen kestävyys tarkoittaa vähähiilistä, luonnonvara- ja energiatehokasta taloutta ja siinä huomioidaan etenkin materiaalit ja jätteet, uusiutuvien energialähteiden käyttö, paikallisen elinkeinorakenteen kestävä kehittäminen, aineettomien tuotteiden ja palvelujen kehittäminen sekä liikkuminen ja logistiikka.
- Sosiaalisella ja kulttuurisella kestävyydellä ja yhdenvertaisuudella tarkoitetaan etenkin yhteisöjen ja yhteiskunnan eheyttä, perus- ja ihmisoikeuksien sekä tasa-arvon toteutumista, toimivaa demokratiaa ja niiden säilymistä sukupolvelta toiselle.
Hakemuksessa on arvioitava, millaisia odotettuja vaikutuksia hankkeella on kestävän kehityksen kolmen teeman näkökulmasta. Esitetyt arviot tulee myös perustella. Sosiaalisen kestävyyden tärkeimpiä osa-alueita (tasa-arvo, syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus) tarkastellaan erillisinä horisontaalisina periaatteinaan.
Pariisin ilmastosopimus on kansainvälinen, oikeudellisesti sitova sopimus ilmastonmuutoksesta. Sen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen. Sopimus solmittiin 12. joulukuuta 2015, ja se astui voimaan 4.11.2016. Sopimus täydentää vuonna 1992 solmittua YK:n ilmastonmuutosta koskevaa puitesopimusta.
Ohjelmasta rahoitettavien hankkeiden tulee osaltaan pyrkiä edistämään Pariisin ilmastosopimuksen yleistavoitteen toteutumista.
Ei merkittävää haittaa -periaate (do no significant harm, DNSH) on käytännön työkalu hankkeiden ympäristövaikutusten tarkasteluun. Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmassa hankehakemuksia käsittelevän viranomaisen on tehtävä tarkastelu sellaisten yrityksen kehittämisavustuksena rahoitettavien hankkeiden osalta, joihin sisältyy aineellisia investointeja tai JTF-rahaston osalta biomassan lisääntyvään käyttöön tai turvesoiden ennallistamiseen ja jälkikäyttöön liittyviä investointeja. Tarkastelu tulee tehdä myös ohjelmasta rahoitettavien liikennehankkeiden osalta. Tarkastelu perustuu elpymis- ja palautumistukivälineessä sovellettavaan malliin. Hankkeita arvioidaan kuuden ympäristötavoitteen kannalta:
- ilmastonmuutoksen hillintä,
- ilmastonmuutokseen sopeutuminen,
- vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu,
- siirtyminen kiertotalouteen (mukaan lukien jätteen synnyn ehkäisy ja kierrätys),
- ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen, ja
- biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen.
Arviointi tehdään kaksivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa tehdään yleispiirteinen arviointi, jonka perusteella tunnistetaan ne ympäristötavoitteet, joista on laadittava yksityiskohtaisempi haitta-arviointi. Tarkennettu haitta-arviointi perusteluineen tehdään niille ympäristötavoitteille, joihin voi kohdistua merkittäviä vaikutuksia.
Komission tiedonanto DNSH-periaatteen soveltamiseksi elpymis- ja palautumistukivälineen (RRF) osalta
DNSH-periaatteen soveltaminen Suomen RRF-ohjelmassa
Euroopan komissio esitti kesäkuussa 2009 tiedonannon Itämeren aluetta koskevasta EU:n strategiasta (EUSBSR) sekä yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman. Eurooppa-neuvosto hyväksyi sen EU:n ensimmäisenä makroaluestrategiana lokakuussa 2009. Itämeristrategiasta saatujen kokemusten perusteella on laadittu sittemmin myös kolme muuta alueellista makroaluestrategiaa. Tällä hetkellä voimassa oleva Itämeristrategian toimintasuunnitelma (englanniksi) päivitettiin vuonna 2021. Sen perustana on 14 politiikka-alaa:
- Mereen päätyvien ravinteiden vähentäminen (PA Nutri)
- Vaarallisten materiaalien käytön vähentäminen (PA Hazards)
- Biotalous (PA Bioeconomy)
- Meriturvallisuus (PA Safe)
- Saasteeton ja tehokas merenkulku (PA Ship)
- Liikenne (PA Transport)
- Energia (PA Energy)
- Maankäytön suunnittelu (PA Spatial planning)
- Yhteiskunnan vakaus ja turvallisuus (PA Secure)
- Matkailu (PA Tourism)
- Kulttuuri (PA Culture)
- Innovointi (PA Innovation)
- Terveys (PA Health)
- Koulutus (PA Education)
Itämeristrategia ei itsessään sisällä rahoitusta, vaan toimeenpanoa rahoitetaan muista olemassa olevista rahoitusohjelmista tai -instrumenteista. Myös Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmasta rahoitettavat hankkeet voivat tukea Itämeristrategiaa ja jotain sen politiikka-aloista. Tämä on huomioitu myös yhtenä ohjelman horisontaalisista valintaperusteista. Itämeristrategiaa tukevat toimet voivat olla hankkeita, hankeryhmiä tai hankealustoja ja myös synkronoidut hankehaut esimerkiksi muiden Itämeren alueen jäsenvaltioiden ja ohjelmien kanssa ovat mahdollisia.
Lisätietoja Itämeren alueen strategiasta (suomeksi)
Lisätietoja Itämeren alueen strategiasta (englanniksi)