Puoli vuotta polttopisteessä - Suomi rakentaa uutta EU-rahoituksen aikakautta

Puoli vuotta on lyhyt aika koheesiopolitiikan historiassa, mutta samassa ajassa seuraavan EU-rahoituskehyksen neuvottelupöydissä on vahvistunut pohja pysyvälle muutokselle.

Kun tammikuussa aloitin työt uutena Suomen alue- ja rakennepolitiikan attaseana, tiesin hyppääväni liikkuvaan junaan. Olen saanut osallistua lähietäisyydeltä nyt kuusi kuukautta intensiivisiin neuvotteluihin EU-neuvostossa. Takana on lukuisia kokouksia, käytäväkeskusteluja ja erityisesti uuden oppimista. Tänä aikana ajatus siitä, että koheesio- ja rakennepolitiikkaa ei voida tarkastella enää erillisenä alueellisena tukimuotona, on vahvistunut ja muuttumassa myös todeksi. Koheesiopolitiikka on jatkossakin näkyvä brändi ympäri EU:ta, mutta sen ehdot ja mahdollisuudet ovat muuttumassa merkittävästi vuodesta 2028 alkaen. Päätösvalta on siirretty vahvemmin jäsenmaihin pääkaupunkeja ja alueita unohtamatta.

Kun tarkennamme lähemmin kohti tulevaa monivuotista rahoituskautta (MFF 2028–2034), myös koheesiopolitiikka liitetään nykyistä useammin EU:n uuteen strategiseen ytimeen. Yhä laajemmin, myös suurten koheesiomaiden näkökulmasta, kyse ei enää ole enää vain perinteisestä koheesiosta, kuten teiden asvaltoinnista tai muun yksinkertaisen infrastruktuurin päivittämisestä. Nyt kyseessä on koko Euroopan kilpailukyky alati muuttuvilla globaaleilla markkinoilla alistettuna geopolitiikan ja turvallisuuden ehtoihin.

Suomen kannalta menneiden ja tulevienkin kuukausien neuvottelujen pelikirja on selkeä. Meidän tehtävämme on edelleen varmistaa, että tulevassa rahoituskehyksessä koheesiorahat palvelevat mahdollisimman joustavasti kahta Euroopan tämän hetken suurinta haastetta: kokonaisturvallisuutta ja kilpailukykyä puhdasta siirtymää unohtamatta. Tämä koko kansallisten ja alueellisten kumppanuussuunnitelmien (NRPP) rahoitus on toteutettava koko EU:ssa vankkumattomien oikeusvaltioperiaatteiden vaatimuksin.

Venäjän naapurina me Suomessa tiedämme, että elinvoimainen ja asuttu itäinen ja pohjoinen rajaseutu on koko EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuskysymys. EU-rahoituksen on tulevaisuudessa joustettava ja mukauduttava tukemaan geopoliittisesti haavoittuvia alueita entistä vahvemmin. Turvallisuus ei ole vain sotilaallista suorituskykyä. Se on kriisinkestävyyttä, huoltovarmuutta, luotettavaa infrastruktuuria ja ihmisten uskoa tulevaisuuteen omilla kotiseuduillaan.

Samaan aikaan Eurooppa käy kovenevaa globaalia kilpailua. Tähän on myös pystyttävä vastaamaan EU-varoin ennakoivasti. Koheesiopolitiikka ei ole toistuvasti mukautuva kriisiväline, vaan sen avulla on mahdollista luoda aidosti kilpailukykyisempiä alueita ja toimialoja pitkän tähtäimen tuloksia korostaen. Koheesio- ja rakennepolitiikalla voidaan tukea innovaatioita, huippuosaamista ja yritysten kasvua kunnianhimoisin tavoittein. Tähän seuraavan MFF:n tuloksellisuuteen perustuva malli antaa erittäin hyvät edellytykset, vaikka uuteen malliin mukautuminen vaatii vielä paljon yhteensovittamista.

Yksi neuvotteluiden kuumimmista aiheista on ollut se, että miten rahoitusta hallinnoidaan. Brysselin pöydissä väläytellyt mallit rahoituksen keskittämisestä ja jäykistä kansallisista paketeista ovat herättäneet syystäkin laajasti huolta. Oman kuuden kuukauden kokemukseni perusteella uskallan sanoa, että ylhäältä alas ohjattu politiikka ei silti toimi suurimmassa osaa jäsenmaita. Paikallisosaaminen ja paras tieto kehittämistarpeista ovat edelleen arvossaan. Tätä osaamista ja kokemusta pitäisi pyrkiä hyödyntämään erityisesti NRPP-suunnittelun vaiheissa, joissa määritellään tarkat tavoitteet kullekin suunnitelman osa-alueelle.

Suomen näkökulmasta uskon, että tarvitsemme myös jatkossa vahvaa kaupunkipolitiikkaa ja paikkaperusteista aluekehittämistä. Suuret kaupunkimme ovat innovaatioiden vetureita, kun taas maaseutumaisemmat alueet kantavat vastuun huoltovarmuudesta ja luonnonvarojen jalostuksesta. Päätöksenteon ja rahoituksen kohdentamisen pysyminen lähellä alueita antaa yhdessä vahvan kansallisen koordinaation kanssa parhaan tiedon siitä, mihin euro kannattaa laittaa.

Tulevan MFF 2028–2034 -kauden lopullinen muoto hahmotellaan käytännössä loppuvuoden aikana sekä Brysselissä että EU-jäsenmaissa. Seuraavat kuukaudet tulevat vaatimaan Suomelta tiukkaa liittolaisuuksien rakentamista ja omien erityispiirteidemme sisukasta esillä pitämistä kaikilla rahoitusneuvotteluiden rintamilla. 

Ensimmäinen puoli vuotta tässä tehtävässä on vahvistanut minulle entisestään, että Suomen äänellä on painoarvoa, kun puhumme realismista ja EU-varojen tehokkaasta hyödyntämisestä. Työmme ei tietenkään onnistu yksin täällä Brysselissä, vaan tarvitsemme ohjausta pääkaupungista, tilannetietoja sidosryhmiltä sekä apua kollegoilta läheltä ja kaukaa. 

Osaltani matka ja oppiminen on vasta alussa, mutta reitti selvä. Alkumatkalla olen kiitollisena saanut nojata edeltäjänä Janne Uusivirran ja muiden kokeneimpien TEM-ministeriökollegoideni rautaiseen osaamiseen. Tämä on helpottanut alkuani EU-edustustossa merkittävästi yhdessä koko EU-edustustomme mahtavan työyhteisön kanssa.

Hyvää kesää kaikille ja menestystä Suomelle syksyn neuvotteluihin!

Kirjoittaja
Ilari Havukainen
Erityisasiantuntija, alue- ja rakennepolitiikka
Suomen pysyvä edustusto Euroopan Unionissa