Nemoni-hanke vahvistaa neuromoninaisten nuorten koulutuspolkuja – tukea, ymmärrystä ja uusia toimintamalleja

Neuromoninaisuus näkyy oppilaitoksissa yhä selvemmin, mutta oppimisympäristöt ja käytännöt eivät ole pysyneet muutoksen perässä. Kaakkois-Suomen elinvoimakeskuksen rahoittama Nemoni - Neuromoninaista tukea koulutuspolulle -hanke vastaa tähän tarpeeseen kehittämällä uusia tapoja tukea neuromoninaisia oppijoita peruskoulusta korkeakouluihin.

Hankkeen kokemusten mukaan oppimisympäristöt ovat yhä pitkälti suunniteltu ns. neurotyypillisille opiskelijoille. Tarvetta olisi erityisesti aistiystävällisille tiloille, rauhallisille oppimis- ja palautumistiloille sekä neuroystävällisille opetuskäytännöille. Sama pätee myös tiedekasvatukseen ja tiedeluokkaympäristöihin.

Aiheeseen liittyy edelleen paljon erilaisia uskomuksia ja väärää tietoa. Puhutaan myös muotidiagnooseista. Enemmän tulisi tuoda esille neurokirjolla olevien henkilöiden vahvuuksia kuten keskittymiskyky ja innovatiivisuus. Neurokirjolla olevat joutuvat myös usein törmäämään vastaukseen, “kaikkien tarpeita ei voida huomioida”. On kuitenkin niin, että kun toimintaympäristöjä kehitetään neurokirjolla olevia paremmin tukeviksi, samalla ne kehittyvät kaikkia paremmin palveleviksi.

Vahvuuksia ja erilaisia tapoja oppia

Nemoni-hankkeen juuret ovat LUT-yliopiston aiemmassa ESR+-hankkeessa TeknoTET-EK, jossa huomattiin, että työelämään tutustumiseen osallistuvien nuorten joukossa oli paljon neurokirjon oppijoita. Tarve yhdenvertaisemmille TET-kokemuksille nousi esiin, ja samalla heräsi halu ymmärtää neurokirjoa syvemmin.

Suunnitteluvaiheessa näkökulma laajeni: mukaan otettiin tiede- ja teknologiakasvatus sekä korkeakouluopiskelijoiden tukeminen ja kolmanneksi hankekumppaniksi lähti Helsingin yliopiston alaisuudessa toimiva Päijät-Hämeen LUMA-keskus. Myös tutor-opettajien kokemukset vahvistivat käsitystä siitä, että neuromoninaisuus haastaa opetusta ja ohjausta monella tasolla – ja että tukea tarvitaan lisää.

Hankkeessa neuromoninaisuus nähdään laajana jatkumona, jolla me kaikki olemme. Lähestymistapa on neurovahvistava: sen sijaan, että etsittäisiin ”normaalia”, keskitytään yksilöllisiin ominaisuuksiin ja vahvuuksiin.

Nemoni tarkastelee erityisesti:

• oppimisen kirjoa (lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen, hahmottaminen)
• tarkkaavuuden ja keskittymisen haasteita
• autismikirjoa
• aistitiedon käsittelyn erilaisuutta

Tavoitteena on lisätä ymmärrystä sekä haasteista että vahvuuksista, joita neuromoninaiset oppijat tuovat mukanaan.

Hankkeen muita keskeisiä tavoitteita ovat

• kehittää tiede- ja teknologiakasvatuksen sekä TET-toiminnan muotoja, jotka tukevat neuromoninaisten nuorten toiminnanohjausta ja oppimismotivaatiota
• vahvistaa korkeakouluopiskelijoiden opintojen etenemistä ja työelämävalmiuksia
• tuottaa tietoa, materiaaleja ja koulutusta neuromoninaisuuden huomioimiseksi eri koulutusasteilla

Käytännön toimet: vertaistukea, koulutuksia ja aistiystävällisiä oppimisympäristöjä

Hanke koostuu kuudesta toimenpidekokonaisuudesta, jotka ulottuvat tiedon tuottamisesta konkreettisiin pilotointeihin:

Tähän mennessä hankkeessa on toteutettu muun muassa:

• vertaistapaamisia ja työpajoja neuromoninaisille opiskelijoille
• tiedekasvatusaktiviteettien muokkaamista selkeämmiksi ja aistiystävällisemmiksi
• webinaareja, joihin on osallistunut satoja opetus- ja ohjausalan ammattilaisia
• koulutuksia tuntiopettajille ja assistenteille
• neuromoninaisuutta käsittelevä osio Tekniikan Akateemisten opiskelijakyselyyn
• neuromoninaisuutta huomioiva TET-jakso peruskoululaisille

Yhteistyö on laajaa: mukana ovat oppilaitokset, yritykset, LUMA-verkosto, Tekniikan Akateemiset sekä muut korkeakoulut.

Hankkeessa kehitetyt tiedekasvatussisällöt jäävät pysyvästi tiedeluokkien käyttöön. Myös henkilöstökoulutusten konseptit sekä korkeakouluopiskelijoille suunnatut tukitoimet – kuten vertaisryhmät ja tietoiskut – pyritään juurruttamaan osaksi normaalia toimintaa.

Vaikutukset: lisää ymmärrystä ja parempia oppimiskokemuksia

Opiskelijoilta saadun palautteen mukaan ymmärrys toiminnanohjauksesta, palautumisesta, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja omasta vireystilasta on lisääntynyt. Myös itsetuntemus ja itsemyötätunto ovat vahvistuneet. Henkilöstö on kokenut aiheen tärkeäksi ja saanut konkreettisia keinoja neuromoninaisuuden huomioimiseen opetuksessa. Yksi hankkeen yllättävimmistä havainnoista on ollut se, kuinka yleistä neurokirjo on korkeakouluissa – ja kuinka paljon potentiaalia neuromoninaiset opiskelijat tuovat mukanaan, kun ympäristö tukee heitä.

Tulevaisuus: askel kerrallaan oikeaan suuntaan

Neuromoninaisuuden huomioiminen etenee, mutta hitaasti. Perusopetus ja toinen aste ovat korkeakouluja edellä, mutta suunta on selkeä: neuromoninaisuus nähdään yhä useammin mahdollisuutena, ei haasteena.

Hankkeen tuotokset ja toimintamallit jaetaan laajasti mukana olevien korkeakoulujen käyttöön sekä LUMA-verkoston kautta valtakunnallisesti. Tiedekasvatussisällöt jäävät pysyviksi osiksi opetusta, ja hankkeen oivalluksia jaetaan tapahtumissa ja julkaisuissa.