Tuloksia ja kokemuksia: Ruokamaakunnasta ruokapääkaupungiksi-Seinäjoki rakentaa ruoka-alan tulevaisuutta

Kun suomalainen istuu ruokapöydän ääreen, on hyvin mahdollista, että lautasella on Etelä-Pohjanmaalla tuotettua ruokaa. Maakunta on suomalaisen ruoantuotannon ytimessä ja yksi Suomen tärkeimmistä ruokaketjun keskittymistä. Juuri siksi on tärkeää pohtia, miten tämä vahva perusta voidaan kääntää menestykseksi myös tulevaisuudessa, kun ruokajärjestelmät, teknologiat ja kuluttajien tarpeet muuttuvat nopeammin kuin koskaan. Tätä haastetta lähdettiin ratkomaan Seinäjoen kaupunkiruokastrategia ja sen vaikuttavuusmalli -hankkeessa. Tavoitteena ei ollut vain laatia uusi strategia, vaan tunnistaa, millaisella osaamisella, yhteistyöllä ja uudistumiskyvyllä Etelä-Pohjanmaa voi vahvistaa asemaansa Suomen ruokamaakuntana myös tulevina vuosikymmeninä. Hanke synnytti Kasvuyrittäjyys 2030+ -strategian, joka hahmottelee suuntaa Seinäjoen ja koko maakunnan ruoka-alan tulevaisuudelle.

Vahva perusta, mutta myös uusia mahdollisuuksia

Työn lähtökohdat olivat vahvat. Etelä-Pohjanmaa tuottaa merkittävän osan Suomessa syötävästä ruoasta, ja ruoka-ala on alueen elinvoiman tärkeimpiä lähteitä. Samalla hankkeen aikana nousi esiin kysymys siitä, miten alueen tunnetut vahvuudet voidaan valjastaa entistä paremmin kasvun, uudistumisen ja kansainvälistymisen tueksi. Haastattelujen, työpajojen ja seminaarien yhteinen viesti oli selvä: vahva perusta on olemassa, mutta tulevaisuuden mahdollisuudet syntyvät yhä enemmän osaamisesta, yhteistyöstä ja kyvystä uudistua.

"Katseen on ulotuttava kauas herkkuja notkuvan pöydän yli"

Hankkeen asiantuntijana toiminut aluetieteen professori Markku Sotarauta haastoi katsomaan tuttujen vahvuuksien taakse. Etelä-Pohjanmaan ruokatarina on pitkään rakentunut maatalouden, tuotannon ja perinteiden ympärille. Ne ovat edelleen tärkeitä, mutta niiden rinnalle tarvitaan uusia tarinoita. Sotarauta totesi, että katseen on ulotuttava "kauas herkkuja notkuvan pöydän yli, kohti uusia teknologioita, liiketoimintamalleja, palvelukonsepteja ja huoltovarmuuden kysymyksiä”. Tulevaisuuden ruokamaakunta ei synny pelkästään tuottamalla ruokaa, vaan rakentamalla osaamista ja ratkaisuja, joilla koko ala uudistuu.

Elintarvikekehityksen professori Anu Hopia muistuttaa, että ruoka on paljon muutakin kuin tuotantoa tai liiketoimintaa. Pandemiat, geopoliittiset kriisit ja ilmastonmuutos ovat nostaneet ruokaturvan, kestävät ruokajärjestelmät ja paikallisen tuotannon aivan uudenlaiseen arvoon. Ruoka liittyy ihmisten arkeen, hyvinvointiin ja identiteettiin. Seinäjoen erityispiirre on vahva ruokatuotanto ja elintarviketeollisuus, mutta ruokamaakunnan asema haastaa pohtimaan myös sitä, miten ruoka näkyy kaupungin omassa vetovoimassa. Voisiko vahva tuotantopohja synnyttää nykyistä monipuolisempaa ruokakulttuuria, uusia elämyksiä sekä vetovoimaisia ravintola- ja kahvilakonsepteja?

Yhteinen suunta ei synny itsestään

Kuinka ruokamaakunnan tulevaisuudesta rakennetaan yhteinen näkemys alueella, jossa toimii suuri joukko eri kokoisia yrityksiä, useita koulutus- ja tutkimusorganisaatioita sekä julkisia toimijoita?

Tämä osoittautui yhdeksi hankkeen keskeisistä haasteista. Ruoka-alan tulevaisuutta eivät rakenna yksin yritykset, tutkijat tai kaupunki, vaan kokonainen ekosysteemi, jonka toimijoilla on erilaiset tavoitteet, tarpeet ja näkökulmat. Strategian onnistuminen ei siksi riipu pelkästään sen sisällöstä, vaan ennen kaikkea siitä, kuinka hyvin eri toimijat saadaan sitoutumaan yhteiseen keskusteluun ja yhteisiin tavoitteisiin.

Siksi strategiaa ei kirjoitettu suljettujen ovien takana. Työn aikana järjestettiin haastatteluja, työpajoja, seminaareja ja keskustelutilaisuuksia, joissa yritykset, kehittäjäorganisaatiot, korkeakoulut ja julkinen sektori pääsivät pohtimaan yhdessä, millaista ruokamaakuntaa ja ruokapääkaupunkia Etelä-Pohjanmaalle halutaan rakentaa. Kansainvälistä näkökulmaa haettiin myös Brysselissä järjestetystä seminaarista, jossa tarkasteltiin eurooppalaisten ruokakaupunkien kokemuksia ja ratkaisuja. Strategia muotoutui vähitellen yhteiseksi keskusteluksi, ei valmiiksi annetuksi suunnitelmaksi.

Hankkeen yksi näkyvimmistä saavutuksista oli Seinäjoen liittyminen Milan Urban Food Policy Pact -verkostoon. Jäsenyys on samalla osoitus siitä, että paikallinen strategiatyö kytkeytyy osaksi kansainvälistä keskustelua ruokajärjestelmien tulevaisuudesta. Seinäjoki ei tarkastele kehitystä vain omasta näkökulmastaan, vaan hakee aktiivisesti oppeja ja kumppanuuksia myös Euroopan ja maailman ruokakaupungeista.

Hyvä strategia tarvitsee hyvää viestintää

Hankkeen aikana huomattiin myös, että hyvä strategia ei yksin riitä. Jos sisältö jää raportin sivuille, sen vaikutukset jäävät väistämättä rajallisiksi. Siksi yksi tärkeimmistä kysymyksistä oli, miten strategian ajatukset saadaan ymmärrettäviksi ja kiinnostaviksi mahdollisimman monelle.

Viestintään kiinnitettiin erityistä huomiota koko prosessin ajan. Tuloksia esiteltiin työpajoissa ja seminaareissa, blogissa ja lehtikirjoituksissa. Työn loppuvaiheessa syntyi myös ajatus tiivistetystä ja helposti lähestyttävästä diaesityksestä. Sen tarkoituksena on auttaa strategian jalkauttamisessa sekä tarjota päättäjille, yrittäjille ja sidosryhmille nopea tapa hahmottaa työn keskeiset havainnot ja toimenpide-ehdotukset. Tavoitteena ei ollut tehdä vielä yhtä raporttia, vaan luoda työkalu, jonka avulla keskustelua on helppo jatkaa.

Hanketyö muistutti, ettei viestintää juuri koskaan ole liikaa. Tämän käytännön opin kannattaa myös muiden hanketoimijoiden muistaa. Mitä useampia toimijoita yhteinen muutos koskee, sitä enemmän tarvitaan kuuntelemista, keskustelua ja asioiden avaamista eri kohderyhmille. Viestintä kannattaa suunnitella huolellisesti alusta lähtien ja varautua tekemään sitä vielä tuplasti enemmän kuin aluksi arvioi. Silloin myös hankkeen tuloksilla on paremmat mahdollisuudet jäädä elämään hankkeen päättymisen jälkeen.

Ensimmäiset askelmerkit kohti ruokapääkaupunkia

Keskustelujen myötä alkoi vähitellen hahmottua yhteinen näkemys Seinäjoen roolista ruokamaakunnan keskuksena ja ruokapääkaupunkina. Kaupunki kokoaa yhteen yrityksiä, tutkimusta, koulutusta ja kehittämistoimintaa tavalla, joka tukee koko maakunnan uudistumista. Kasvuyrittäjyys 2030+ -strategiassa tätä tavoitetta tuetaan muun muassa ruokaliiketoimintaosaamisen vahvistamisella, kansainvälisten verkostojen kehittämisellä sekä uudenlaisella tavalla johtaa kehittämistoiminnan vaikuttavuutta.

Ehkä hankkeen tärkein tulos ei olekaan yksittäinen strategiadokumentti. Tärkeintä on, että keskustelu ruoka-alan tulevaisuudesta on laajentunut tuotannosta osaamiseen, yhteistyöhön, vetovoimaan ja kansainvälisiin verkostoihin. Kasvuyrittäjyys 2030+ -strategia tarjoaa ensimmäiset askelmerkit kysymykseen, miten ruokamaakunnan vahvuudet voidaan muuttaa ruokapääkaupungin tulevaisuudeksi.